Viikon 23 lenkkeilyt

Tämä viiko meni valmistautuessa Pirkan pyöräilyyn.

Tai no, maanantaina kävin polkujuoksuporukan treeneissä ihan vain todetakseni, että on minun tasooni nähden aivan liian kovakuntoista porukkaa. Vetoharjoituksia tein silti, oli samaan aikaan rankkaa ja ihanaa päästellä välillä oikein kunnolla. Olen niin säikähtänyt alkuvuoden kuntotestin osoittamaa peruskunnon laskua, että olen pitäytynyt pääosin pk-treenissä. Jatkossa kyllä teen rankempiakin treenejä, koska niistä saa ihan uudella tavalla virtaa!

Keskiviikkona kävin vielä pk-hölkän polkujuoksuohjelman mukaan ja tein voimatreenin. Sitten Lepoa loppuviikko. 

Perjantaina kylläkin innostuin pyörällä lähtemään terassille. Piti ottaa vain yhdet, mutta oho hupsista, menikin muutama. Ja pari skumppalasillista päälle. Noh, näitä sattuu mulle tosi harvoin, ja päätin antaa itselleni anteeksi saman tien. 

Sunnuntai-aamuna sitten ponkaisin ylös semipirteänä. Oura oli kylläkin sitä mieltä, että tänään ei kannata ennätyksiä tavoitella, mutta enpä minä ennätysjahtiin ollut lähdössäkään. Pyörän huollon kanssa oli vähän niin ja näin. En saanut aikaiseksi viedä "oikeaan" huoltoon, ja itse tein vain jotain jotain sinnepäin. Kaikki osat pysyivät kuitenkin pyörässä kiinni ja renkaat ehjinä, se on pääasia. Pyörä on siis ihan vain tavan Helkaman työmatkahybridi, ei mikään kisakireä maantiekiitäjä.

Aamu oli todella kolea. Koko yön oli satanut, ja viileys viipyili vielä ilmassa kun taivaskin oli pilvessä. Oma lähtö oli 9:30 eteenpäin tavoiteajattomien seurueessa. Kävin vähän turhan aikaisin jättämässä takin narikkaan, ja ehdin palella oikein kunnolla omaa lähtövuoroa odottaessa. Kun vielä alkupätkällä puhalsi Näsijärveltä hyytävä tuuli, niin olin koko ekan puolikkaan niin kohmeessa, että ei tahtonut pyöräilystä tulla mitään. Kurussa oli eka huolto, poikkeuksellisesti koronan takia. Siellä vasta maltoin luopua pitkähihaisesta, vaikka aurinko oli jo jonkin aikaa paistellut pilvien lomasta. Silti tuli hetkeksi taas kylmä huollosta lähtiessä. Muroleen mäissä alkoi ensimmäistä kertaa matkan aikana tuntua siltä, että pyöräily on nautinto! Aikamoista kyytiä päästelinkin sitten Terälahteen tokalle huollolle ja siitä maaliin ihan hyvissä voimissa. Toisen puolikkaan aika oli Stravan mukaan 3:22. Jos eka puolikas ei olisi ollut niin tahmea, niin sitten olisi ennätykset paukkuneet kaikesta huolimatta. No, jäipä jotain hampaankoloon ensi vuodelle. Silloin on tähtäimessä 7 tunnin alitus.

Uskollinen menopeli. Pirkassa jo viidettä kertaa yhdessä.